Yhteistyökumppanit

perjantai 7. joulukuuta 2018

Akustiikkataidetta olohuoneen seinälle

Iltojen pimentyessä ikkunoista näkyvä maisema on vaihtunut suljettuihin verhoihin ja sen myötä olohuoneen valtava valkoinen seinä on alkanut ahdistamaan ja näyttämään entistäkin kolkommalta. Totta puhuen, emme ole käyttäneet ajatustakaan sisustamiseen, sitten viime kevään muutaman huonekaluhankinnan, joten nyt todellakin on ollut aika tarttua haasteeseen. 

Sisustusmakumme on kohtuullisen pelkistetty ja mielikuvitukseton ja näkyvillä oleva pikkutavara enemmänkin vihastuttaa kuin ihastuttaa. Väreiksi on riittänyt musta, valkoinen ja harmaa… arvoisat lukijat, pitäkää hatuistanne kiinni, nyt nimittäin ajattelimme revitellä oikein kunnolla… siis meidän mittapuun mukaan 😊 

Meitä viehätti ajatuksena muunneltava moniulotteinen akustiikkataide, niinpä olohuoneen seinälle valikoitui Woodnotesin Whisper akustiikkapaneelit. Eläväpintainen paperinaru-puuvillakangas useissa värivaihtoehdoissa sekä eri kokoiset ja -korkuiset paneelit tulisivat mahdollistaistamaan loputtoman määrän uusia esillepanovariaatioita. Ei muuta kun tuumasta toimeen ja suunnittelemaan...

Olohuoneen takaseinä on noin 5 metriä leveä ja viisto katto 3,6-4,1 metriä korkea. Muutaman viikonlopun yritin pinnistää mielikuvitukseni äärirajoille pyörittelemällä saamiani kangasmalleja ja etsimällä asetteluideoita Pinterestistä.   

Kuvat Pinterestistä

Värimallit Woodnotesin Sand kankaasta

Alkuun mietin, että teos voisi olla koostettu vain valkoisista eri kokoisista ja paksuisista paneeleista. Varovasti lisäsin joukkoon mustaa… sitten grafiittia, jonka otin kuitenkin pois, sillä se ei tuntunut istuvan huoneen nykyiseen väriskaalaan ja se näytti muiden värien rinnala siniseltä. Tosin verhojen ollessa auki, ikkunoista tulee näkymään terassilasituksen RR23 väriset metalliosat, joten palautin sen suunnitelmiin. Viimeisenä villinä korttina uskaltauduin lisäämään "koiramme väriä" (naturel - musta)  joukkoon :) 


 

 


Kun omat asetelmat eivät oikein miellyttäneet silmää, päätin lähestyä Woodnotesia tiedustellen suunnitteluapua. Eipä mennytkään montaa päivää, kun Woodnotesin Designer Minna Ahokas hahmotteli lähettämälleni valokuvalle olohuoneen seinästä "muutaman" idean… 



Luonnokset eivät olleet ihan mittakaavassa, mutta valitsimme kuitenkin kaksi asetteluideaa jatkotyöstettäväksi. 

Vaihtoehto 1



Vaihtoehto 2



Lisäksi Minna teki yhden ehdotuksen minun luonnokseni pohjalta... 

Vaihtoehto 3

 
Valintamme oli kakkosvaihtoehdon jälkimmäinen asetelma. Siitä Minna teki vielä muutaman värivariaation...
 

 

... ja päätös oli sillä selvä, halusimme ne kaikki :) Tilasimme alimman kokonaisuuden sekä lisäksi yhden grafiitin värisen ison neliön. Huikeaa, miten teoksen tunnelma muuttuu vain vaihtelemalla paneelien paikkoja. 

Lopulliset värit ovat tässä: natural-musta, musta, grafiitti, kitti-musta, kitti-valkoinen. 



Valtaosa paneeleista on jo saapunut ja niistä saisimmekin kasattua yhden esitetyistä kokonaisuuksista. Jospa viikonloppuna iskisi asennusinspiraatio... :)

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Genelec in the house

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun katseeni kohtasi nämä rouheat alumiinipintaiset kaunottaret  Genelecin tehtaalla kuukauden päivät sitten. Jos minä olisin tehnyt yksin ostopäätöksen, meillä soisi nyt tällaiset vehkeet... ja ihan vaan siksi, että ne on supersiistin näköiset :) Nämä eivät siis ole odottamassa maalausta, vaan kyseessä on todellakin lopullinen pinta. How cool is that !


Koska meidän uudet kaiuttimet oli jo ostettu ja päätös tehty pääosin muilla kriteereillä, luovutankin suosiolla kynäilyvuoron ensimäistä kertaa blogin historiassa isännälle :) Millaiset kaiuttimet soi uudessa kodissamme ja miten olemme optimoineet superhaasteellisen tilan akustiikkaa. Luvassa myös testitulokset jälkikaiun mittaamisesta ennen ja jälkeen Konton akustiikkalevyjen asennuksen.

Hyvä ääni (ja miksei huonokin) on riippuvainen useista eri osa-alueista, siihen vaikuttaa mm. tilan koko ja muoto, akustointi, laitteiston sijoitus, äänilähde, äänitteen laatu, jne. Lista mitattavista ja todennettavista asioistakin on lähes loputon, mutta kun näihin lisätään vielä jokaisen omat subjektiiviset mieltymykset ja tavoitteet, ollaankin jo lähes mahdottomien asioiden äärellä. Siinä missä yhdelle riittää TV:n kaveriksi kaupanpäälle saatu soundbar, ei toiselle riitä mikään. Meidän tapauksessa kaikki on aina tapahtunut asumisen sekä käytettävissä olevan budjetin nimissä, eli kompromissien kautta. Perheestämme ei myöskään löydy ”kultakorvia”, joiden kuuntelu elämyksen pilaa esimerkiksi virtakaapeleiden väärä pituus, eli meille riittää omaa korvaa sekä tietysti myös silmää miellyttävä kokonaisuus. Ja totuuden nimissä on tunnustettava, että suurimman osan ajasta äänilähteenä toimii TV, ja vasta sen jälkeen pääsevät vinyylit ääneen.

Meillä Genelec kaiuttimiin on tutustuttu lehtien palstoilta, sekä kavereiden niitä hehkuttaessa. Ja 2009 oli viimein pakko sellaiset hankkia, malliksi silloin valikoitui 8020B.


Ensimäinen talomme oli juuri valmistunut ja kaiuttimet istutettiin olohuoneeseen paraatipaikalle.  Talo oli sisäpinnoiltaan varsin ”kova”, joten tilahan oli kaikkea muuta kuin optimaalinen näille pikkujäteille. Kaiuttimia yritettiin säätää parhaamme mukaan, mutta kyllä se vaan niin oli, että hyväkään laitteisto ei soi hyvin ”huonossa” tilassa. Tässä kohtaa pitää painottaa, että missään tapauksessa ei vika ollut kaiuttimissa, vaan tilassa, johon ne oli tuotu.


Seuraavaan taloon päivitimme hieman äänentoistosta vastaavaa kalustoa. Kävimme ensin HifiExpossa, ja myöhemmin vielä Kruunuradiossa kuuntelemassa ehdokkaita. Jo silloin oli lähes varmaa, että päätyisimme juuri esiteltyyn G sarjaan, sen erittäin mukavan virran automaattisen kytkeytymisen vuoksi. Kruunuradiossa vertailimme G2, G3 ja G4 kaiuttimia subwooferin kanssa sekä ilman. Tämän kuuntelusession seurauksena päätimme hankkia G3 parin sekä F2 subwooferin niille kaveriksi. Kuten edellisetkin kaiuttimet, olivat myös nämä uudet G -sarjalaiset analogisesti säädettäviä, eli kaiutinta säädetään takana olevista dippikytkimistä. Mutta otimme tietoisen riskin, sillä budjettimme ei juuri sillä hetkellä taipunut digitaaliseen maailmaan.


Kun vihdoin pääsimme asentamaan ja säätämään kaiuttimia meidän ”hyvin akustoituun” olohuoneeseemme, niin kaikki pelot kävivät toteen, settiä ei vain saanut soimaan niin kuin olisimme halunneet. Yritimme kyllä parantaa kuuntelunautintoa poistamalla edes osan heijastuksista seinälle asennetulla akustiikkateoksella, mutta suhteellisin heikoin tuloksin. Riskit toki tiedettiin, seinät betonia, katto betonia, lattia betonia ja kaiuttimien vastaisella seinällä lasia. Mitä tuohon voi sanoa... No ehkä, form before function, tai jotain...


Joko nyt olisi otettu opiksi? Kun tämän viimeisimmän mökin suunnittelu alkoi, tiesimme jo hyvissä ajoin laittavamme ainakin kattoon akustiikkalevyt, jotka edes jollain tapaa parantaisi tilannetta. Mitään muuta akustointia, kuten bassoansoja, meille ei toistaiseksi ole tulossa, eli asumisen ehdoilla mennään tälläkin kertaa. Äänentoistossa, niin kuin monessa muussakin asiassa, nälkä kasvaa syödessä, eikä tämäkään uusi koti säästynyt uusilta kaiuttimilta. Tiesimme ettei merkki todellakaan vaihtuisi, mutta mikä malli? Käydessämme Mikkelin asuntomessuilla, jäimme juttelemaan Genelecin ständille pitkäksi aikaa, ja olin entistä varmempi, että tulevat kaiuttimet olisivat tätä päivää, eli varustettu DSP:llä (digital signal processing). DSP on siis digitaalinen prosessori, jonka avulla kuuntelutilan heikkouksia voidaan ”häivyttää”. Saimme myös messuilta pahvisia malleja hieman isommista kaiuttimista, joita sitten makustelimme motivaatiokämpässämme.

Pitkän harkinnan ja useiden tuntien internetin tutkailun jälkeen kävimme jälleen Kruunuradiossa kuuntelusessiossa. Päätöstä yritettiin tehdä mallien 8341 ja 8351 välillä, ja yllätys yllätys, isompi (lue kalliimpi) kuulosti vain niin paljon paremmalta, että päätös oli tehty. Olohuonettamme tulisi koristamaan kaksi valkoista 8351:stä, ilman subwooferia.


Sovimme lisäksi kaiuttimien kalibroinnista kyseiseen tilaan, eli tehtäisiin alkumittaus ennen akustiikkalevyjen asennusta sekä asennuksen jälkeen, lisäksi tehtäisiin kaiuttimien yksityiskohtainen kalibrointi, jonka tarkoituksena on pyrkiä kompensoimaan esimerkiksi ensiheijasteiden negatiivisia vaikutuksia. Eli toisin sanoen, mitä enemmän kuulemme kaiuttimien suoraan tuottamaa ääntä, sitä parempi on yleensä lopputulos.

Kun kaiuttimet oli vihdoin noudettu myymälästä, oli olo kuin pikkulapsella jouluaattona. Kauan ei maltettu laatikoita säilöä motivaatiokämpässä, vaan heti kun seinätasoitukset oli saatu valmiiksi, vietiin kaiuttimet ja vahvistin raksalle testiin. Lattialle teipattiin sohvan ja tason paikka ja muutama päivä fiilisteltiin olemattomalla sohvallamme. Kun työt raksalla jatkuivat, oli aika laittaa pillit pussiin ja jäädä odottamaan ensimäisiä mittauksia. Jo tässä vaiheessa taputtelimme toisiamme selkään hyvästä päätöksestä budjetoida akustiikkalevyihin jo projektin alkumetreillä.


Ja koittihan se mittauspäivä vihdoinkin. Nämä ensimmäiset mittaukset siis suoritettiin ennen akustiikkalevyjä, ja jokainen voi varmasti kuvitella tyhjän betoni- ja lasilaatikon hyvin kirkkomaisen äänimaailman. Mittauksesta kävi ilmi asioita, joita jo käsien taputus talossa paljasti, eli kaikua on, ja paljon. Jälkikaiunta-ajaksi paljastui lähes neljä sekuntia! Jo pelkkä puhuminen olohuoneessa oli kohtuullisen epämiellyttävää, saati musiikin kuuntelu.




Kun muutto vihdoinkin koitti ja olimme saaneet kalusteet paikoilleen, oli aika mitata tila uudelleen sekä kalibroida kaiuttimet. Edelleen talo oli aika riisuttu, mutta mikä tärkeintä, akustiikkalevyt oli  paikoillaan.




Mittaukset osoittivat, että jälkikaiutinta-aika on selvästi lyhyempi akustiikkalevyjen asentamisen jälkeen. Esimerkiksi ihmisen normaali puheääni kaikui ennen akustiikkalevyjen asentamista todella ikävästi, mutta levyjen asentamisen jälkeen tila rauhoittui merkittävästi. Muutoksen huomaa myös musiikkia kuunneltaessa. Akustiikkalevyjen merkityksen huomaa parhaiten yli 200 hertsin taajuuksilla, ja mittaukset osoittavat, että näillä taajuuksilla jälkikaiutinta-aika on lyhentynyt puoleentoista sekuntiin. Nyt olohuone on äänimaailmaltaan rauhallinen ja musiikkia voi kuunnella niin pienillä kuin isoillakin äänenvoimakkuuksilla ilman että ääni ”puuroutuu”.

Lähtötilanne ennen akustiikkalevyjen asennusta
Lopullinen tilanne akustiikkalevyjen asennuksen jälkeen






Akustiikkalevyt katossa eivät sellaisenaan riitä poistamaan alimpien bassotaajuuksien tuomia ongelmia, eli bassojen ”kuminaa”, mutta kaiuttimien kalibroinnilla kuuntelualueelle on saatu tasainen ja erotteleva toisto myös bassotaajuuksille (alle 100 hertsiä). Ennen kaiuttimien kalibrointia bassotaajuuksilla oli jopa 20 desibelin laaja korostuma kuuntelualueella, jolloin musiikin kuuntelu oli lähes mahdotonta. Mutta asiantuntevan kalibroinnin jälkeen nousivat kirjoittajan käsikarvat pystyyn, niin avoin, erotteleva ja neutraali äänimaailma oli. Kalibrointi suoritettiin Genelecin GLM 3 ohjelmistolla, jonka me myös ostimme itsellemme.

Säädöt on valmiit ja nyt vaan nautitaan... 
Mittauksen päätteeksi, saimme kutsun vierailla Iisalmessa Genelecin tehtaalla, ja totta hitossa otimme kutsun vastaan.  Olin jo useamman kerran lukenut Genelecin ”legendaarisesta” auditoriosta, joka osoittautui aivan älyttömäksi paikaksi, paikaksi, jossa olisi helposti mennyt useita päiviä vain musiikkia kuunnellen.


Pääsimme myös tutustumaan itse tuotteiden valmistukseen piirikorteista lopulliseen mittaukseen.


Ja tehdaskierroksen päätteeksi pääsimme vielä vierailemaan Genelecin museossa. Ihan huikea tarina...




Päivä tehtaalla oli todella mielenkiintoinen, ja kotimatkalla oli aikamoinen virne naamalla, sekä tietysti kuumeinen pohdinta, kuinka auditorion äänentoiston saisi myös omaan kotiin. No, pitäähän unelmia olla... kaikista pyhistä lupauksista huolimatta, heitimme vitsillä ilmaan ajatuksen seuraavasta talosta... ;)

Lopuksi vielä suuret, siis todella SUURET kiitokset Genelecin myyntipäällikölle Markku Syrjäpalolle mittauksista, kalibroinnista, tehdaskierroksesta ja parhaasta musiikkielämyksestä ever... kyllä nyt kelpaa kaivaa vanhat vinyylit naftaliinista ja nautiskella musiikinkuuntelusta.

Jos sinulla on Genelecit harkinnassa, nyt kannattaa suunnata parhaillaan käynnissä olevalle  #GenelecMoments -kiertueelle, paikkakunnat ja päivämäärät löytyvät täältä. Kiertueella pääsee tutustumaan kaiuttimiin erilaisissa ympäristöissä.

Genelecin kaiuttimia ja Konton akustiikkalevyjä pääsee näkemään myös ensiviikolla
Helsingin messukeskuksessa järjestettävillä Habitare ja Hifi -messuilla 14. - 16.9.
Messukekeskus lahjoitti blogiin arvottavaksi 2 messulippua, jotka molemmat oikeuttavat yhteen kertakäyntiin. Jätä kommenttikenttään meille terveiset ja olet mukana arvonnassa, joka suoritetaan sunnuntaina 9.9. klo 22. Molemmille voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten jätäthän kommenttisi yhteydessä myös mailiosoitteesi, tai vaihtoehtoisesti voit mailata sen rakentamisen.riemua@gmail.com

torstai 19. heinäkuuta 2018

Mikäs näillä ilmoilla on terassia tehdä...

...toki vähän viileämpikin sää olisi isännälle kelvannut... mutta ei valiteta kun kerrankin aurinko paistaa ja on oikeasti lämmin :) 

Edellisen postauksen herättämä kiinnostus Organowoodista pääsi yllättämään, viime viikonlopun messenger ja maili piippailivat säännöllisesti kysymyksillä valintaperusteista, laadusta ja asennuksesta. Vastata koitin parhaani mukaan parin päivän tuotekokemuksella :)

Organowoodin valinta meille ei perustunut mihinkään muuhun kuin valmistajan sivuihin, netistä löytyneeseen tutkimukseen, sekä myyntimiehen kokemuksiin ja valokuviin hänen omasta terassistaan.  Kyselin kokemuksia myös muutamista FB:n raksa- ja terassiryhmistä sekä blogeista jotka löysin. Livenä materiaalia ei löytynyt nähtäväksi pääkaupunkiseudulta lainkaan, ei liikkeistä eikä referenssikohteena. Mutta näillä tiedoilla päätettiin edetä ja samalla pidettiin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tavara on sitä mitä pitääkin (mitä se sitten onkaan), eikä tarvitse katua (ja kirota ettei otettukaan Accoyaa) :) 

Maahantuojalla (Sarokas) oli hyllytavarana useita leveyksiä ja pituuksia "perus"lautaa, joka tulee itse käsitellä Organowood 02 lika- ja vesisuojalla. Tilauksesta olisi ollut mahdollista saada valmiiksi tehdaskäsiteltyä Organowood Plus lautaa, mutta meillähän ei ollut aikaa/kärsivällisyyttä odotella enää yhtään kauempaa.

Vaihtoehtoina meillä oli 34 x 145 tai 170 mm lauta, leveämmässä varastopituudet osuivat vähän paremmein tarpeisiimme, joten otimme sitä, kolmea eri pituutta.

Terassia olemme työstäneet jo useamman päivän ja parhaimmillaan se näyttää tältä...







Koska Sarokas on Turussa ja me emme, ei hakeminen peräkärryllä ollut vaihtoehtona, varsinkaan kun painoa kuormalla oli reilut 2,5 tonnia. Noudon Sarokkaalta olisi saanut tilausta seuraavana päivänä, mutta sen verran meillä on ollut rakentamisen aikana vastoinkäymisiä jakelukeskusten kautta kulkevista kuormista, että ei haluttu ottaa tällä kertaa mitään riskejä (myöhästymisen, katoamisen tai rikkontumisen takia). Niinpä kilautin paikalliseen kuljetusliikkeeseen ja neljä tuntia tilauksen jälkeen, oli kuorma pihassa... kiitos ihana serkkupoika & NvN kuljetus, pelastitte viikonloppumme. Jos siis Turun seudulta on kuljetusta vailla, suosittelen... :) Niin, suosittelen kyllä myös Sarokasta, tilauksen jälkeen puut keräiltiin saman tien odottamaan noutoa ja voin tunnustaa, että on tullut muutama kerta vaivattua Tommya (myyjää) tässä viikon sisällä milloin milläkin nippelikysymyksellä, ensin tuotteesta ja sitten asennuksen yksityiskohdista... kiitos vaan kärsivällisyydestä :) 


Ja kun puut saapui pihaan, ei muuta kun terassin kimppuun...Ihan alkuun sorttasimme parhaat laudat yläterassille, tällä kertaa niitä löytyi (luojan kiitos) riittävästi, toisin kuin kahdessa siperian lehtikuusierässä, josta kerroin edellisessä postauksessa.


Tasasimme samalla toisen pään suoraksi, sekä käsittelimme koko nipun päädyt asennusohjeen mukaisesti Organowood 01 puunsuojalla.


Emme halunneet terassille näkyviä ruuveja, joten olimme ostaneet jo aiemmin (lehtikuusia varten) Camo ruuvausohjaimen, jolla pystyi kiinnittämään maksimissaan 148 mm lautaa 4,8 mm:n raolla (kiinnitysvälipidike lisävarusteena). Tilatessamme 170 mm laudat, pääsi kiinnitysasia unohtumaan ihan täysin...

Mutta eipä hätää, camosta sai irroitettua toisen pään ohjaimen ja se toimi silti loistavasti sivulta kiinnittämiseen. Valmistajan ohjeen mukaan lautojen väliin piti jättää 10-12 mm rakoa (170 mm laudalla), joten kiinnitysvälipidikkeelle ei löytynyt käyttöä, sen korvasimmekin lenkkiavaimella, joka oli juuri 10 mm paksu toisesta päästä. Puu siis turpoaa kostuessaan 3-5%, eli mikäli raon jättää liian pieneksi, voi laudat turvota yhteen ja vesi jäädä seisomaan terassin päälle.


Myyjän mukaan esiporausta ei tarvita, mutta halusimme sen kuitenkin itse tehdä, jotta saimme kaikki ruuvit kulkemaan suoraan nätissä rivissä, eikä jäänyt riskiä, että ruuvi ohjautuisikin sivulle. Hidastahan se kiinnittäminen oli, mutta kyllä sitä kelpaa nyt katsella :)


Tässä vaiheessa on ehkä hyvä mainita, että laudoissa olevat valkoiset suolasaostumat harjataan pois ennen Organowood 02 suojakäsittelyä. Sentin raot ei ainakaan meidän silmään näytä kohtuuttoman suurille tässä leveässä laudassa. Klikkaamalla kuvan suuremmaksi, huomaat kuinka siisti myös sivukiinnitys on.


Ensimäisen konttauspäivän jälkeen, jossa puolet yläterassin laudoista oli kiinnitetty, oli hyvä pitää välipäivä ja tehdä portaiden reisilankut, nyt kun lautojen lopullinen leveys oli viimeinkin varmistunut.


10 reisilankkua ja 40 askelmakolmiota...


Ja takaisin yläterassille... kun viimein kaikki kuutisenkymmentä lautaa oli paikoillaan ylipitkinä, oli vuorossa etureunan tasaus. "Kuivahkolla" räpsylangalla tehtiin viiva ja laudat sirkkelöitiin sen mukaan tasamittaan.


Etureunaan tulee vielä yksi lauta toisin päin, jonka päälle lasiterassin kehikko kiinnitetään. Näin tehden pystyy helpommin vaihtamaan tarvittaessa yksittäisiä lautoja terassin sisältä. Niin, ja laudat laitettiin tarkoituksella juuri näin päin, sillä halusimme välttää jatkosaumoja ja koska terassi on vain 3 metriä syvä, sai sillä häivytettyä ehkä vähän käytävämäisyyttä (sen jälkeen kun lasikuutio on päällä).

 

Sitten vielä leikkauspinnat hiottiin...


Ja käsiteltiin 01 suoja-aineella...


Siinä se nyt olisi...




Päivisin suorassa auringonpaisteessa lämpötila oli ja on vieläkin parhaimmillaan / pahimmillaan kivunnut jopa 45 asteeseen... muutama pullo on siis Pepsi maxia kulunut... ja hei, terassi ei tunnu jalan alla yhtään kuumalle :)


Illalla pääsi koiruuskin korkaamaan uuden terassin joka on myrkytön, tikuton ja viileä kuonon ja tassujen alla :)


Seuraavksi siirryttiinkin alaterassille, jossa jokainen laudan pää on huolellisesti sahattu ja hiottu  kallion reunan mukaan... sen jälkeen kun mallipala on ensin saatu istumaan täydellisesti :)


Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavalla kerralla... :)