Yhteistyökumppanit

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Genelec in the house

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun katseeni kohtasi nämä rouheat alumiinipintaiset kaunottaret  Genelecin tehtaalla kuukauden päivät sitten. Jos minä olisin tehnyt yksin ostopäätöksen, meillä soisi nyt tällaiset vehkeet... ja ihan vaan siksi, että ne on supersiistin näköiset :) Nämä eivät siis ole odottamassa maalausta, vaan kyseessä on todellakin lopullinen pinta. How cool is that !


Koska meidän uudet kaiuttimet oli jo ostettu ja päätös tehty pääosin muilla kriteereillä, luovutankin suosiolla kynäilyvuoron ensimäistä kertaa blogin historiassa isännälle :) Millaiset kaiuttimet soi uudessa kodissamme ja miten olemme optimoineet superhaasteellisen tilan akustiikkaa. Luvassa myös testitulokset jälkikaiun mittaamisesta ennen ja jälkeen Konton akustiikkalevyjen asennuksen.

Hyvä ääni (ja miksei huonokin) on riippuvainen useista eri osa-alueista, siihen vaikuttaa mm. tilan koko ja muoto, akustointi, laitteiston sijoitus, äänilähde, äänitteen laatu, jne. Lista mitattavista ja todennettavista asioistakin on lähes loputon, mutta kun näihin lisätään vielä jokaisen omat subjektiiviset mieltymykset ja tavoitteet, ollaankin jo lähes mahdottomien asioiden äärellä. Siinä missä yhdelle riittää TV:n kaveriksi kaupanpäälle saatu soundbar, ei toiselle riitä mikään. Meidän tapauksessa kaikki on aina tapahtunut asumisen sekä käytettävissä olevan budjetin nimissä, eli kompromissien kautta. Perheestämme ei myöskään löydy ”kultakorvia”, joiden kuuntelu elämyksen pilaa esimerkiksi virtakaapeleiden väärä pituus, eli meille riittää omaa korvaa sekä tietysti myös silmää miellyttävä kokonaisuus. Ja totuuden nimissä on tunnustettava, että suurimman osan ajasta äänilähteenä toimii TV, ja vasta sen jälkeen pääsevät vinyylit ääneen.

Meillä Genelec kaiuttimiin on tutustuttu lehtien palstoilta, sekä kavereiden niitä hehkuttaessa. Ja 2009 oli viimein pakko sellaiset hankkia, malliksi silloin valikoitui 8020B.


Ensimäinen talomme oli juuri valmistunut ja kaiuttimet istutettiin olohuoneeseen paraatipaikalle.  Talo oli sisäpinnoiltaan varsin ”kova”, joten tilahan oli kaikkea muuta kuin optimaalinen näille pikkujäteille. Kaiuttimia yritettiin säätää parhaamme mukaan, mutta kyllä se vaan niin oli, että hyväkään laitteisto ei soi hyvin ”huonossa” tilassa. Tässä kohtaa pitää painottaa, että missään tapauksessa ei vika ollut kaiuttimissa, vaan tilassa, johon ne oli tuotu.


Seuraavaan taloon päivitimme hieman äänentoistosta vastaavaa kalustoa. Kävimme ensin HifiExpossa, ja myöhemmin vielä Kruunuradiossa kuuntelemassa ehdokkaita. Jo silloin oli lähes varmaa, että päätyisimme juuri esiteltyyn G sarjaan, sen erittäin mukavan virran automaattisen kytkeytymisen vuoksi. Kruunuradiossa vertailimme G2, G3 ja G4 kaiuttimia subwooferin kanssa sekä ilman. Tämän kuuntelusession seurauksena päätimme hankkia G3 parin sekä F2 subwooferin niille kaveriksi. Kuten edellisetkin kaiuttimet, olivat myös nämä uudet G -sarjalaiset analogisesti säädettäviä, eli kaiutinta säädetään takana olevista dippikytkimistä. Mutta otimme tietoisen riskin, sillä budjettimme ei juuri sillä hetkellä taipunut digitaaliseen maailmaan.


Kun vihdoin pääsimme asentamaan ja säätämään kaiuttimia meidän ”hyvin akustoituun” olohuoneeseemme, niin kaikki pelot kävivät toteen, settiä ei vain saanut soimaan niin kuin olisimme halunneet. Yritimme kyllä parantaa kuuntelunautintoa poistamalla edes osan heijastuksista seinälle asennetulla akustiikkateoksella, mutta suhteellisin heikoin tuloksin. Riskit toki tiedettiin, seinät betonia, katto betonia, lattia betonia ja kaiuttimien vastaisella seinällä lasia. Mitä tuohon voi sanoa... No ehkä, form before function, tai jotain...


Joko nyt olisi otettu opiksi? Kun tämän viimeisimmän mökin suunnittelu alkoi, tiesimme jo hyvissä ajoin laittavamme ainakin kattoon akustiikkalevyt, jotka edes jollain tapaa parantaisi tilannetta. Mitään muuta akustointia, kuten bassoansoja, meille ei toistaiseksi ole tulossa, eli asumisen ehdoilla mennään tälläkin kertaa. Äänentoistossa, niin kuin monessa muussakin asiassa, nälkä kasvaa syödessä, eikä tämäkään uusi koti säästynyt uusilta kaiuttimilta. Tiesimme ettei merkki todellakaan vaihtuisi, mutta mikä malli? Käydessämme Mikkelin asuntomessuilla, jäimme juttelemaan Genelecin ständille pitkäksi aikaa, ja olin entistä varmempi, että tulevat kaiuttimet olisivat tätä päivää, eli varustettu DSP:llä (digital signal processing). DSP on siis digitaalinen prosessori, jonka avulla kuuntelutilan heikkouksia voidaan ”häivyttää”. Saimme myös messuilta pahvisia malleja hieman isommista kaiuttimista, joita sitten makustelimme motivaatiokämpässämme.

Pitkän harkinnan ja useiden tuntien internetin tutkailun jälkeen kävimme jälleen Kruunuradiossa kuuntelusessiossa. Päätöstä yritettiin tehdä mallien 8341 ja 8351 välillä, ja yllätys yllätys, isompi (lue kalliimpi) kuulosti vain niin paljon paremmalta, että päätös oli tehty. Olohuonettamme tulisi koristamaan kaksi valkoista 8351:stä, ilman subwooferia.


Sovimme lisäksi kaiuttimien kalibroinnista kyseiseen tilaan, eli tehtäisiin alkumittaus ennen akustiikkalevyjen asennusta sekä asennuksen jälkeen, lisäksi tehtäisiin kaiuttimien yksityiskohtainen kalibrointi, jonka tarkoituksena on pyrkiä kompensoimaan esimerkiksi ensiheijasteiden negatiivisia vaikutuksia. Eli toisin sanoen, mitä enemmän kuulemme kaiuttimien suoraan tuottamaa ääntä, sitä parempi on yleensä lopputulos.

Kun kaiuttimet oli vihdoin noudettu myymälästä, oli olo kuin pikkulapsella jouluaattona. Kauan ei maltettu laatikoita säilöä motivaatiokämpässä, vaan heti kun seinätasoitukset oli saatu valmiiksi, vietiin kaiuttimet ja vahvistin raksalle testiin. Lattialle teipattiin sohvan ja tason paikka ja muutama päivä fiilisteltiin olemattomalla sohvallamme. Kun työt raksalla jatkuivat, oli aika laittaa pillit pussiin ja jäädä odottamaan ensimäisiä mittauksia. Jo tässä vaiheessa taputtelimme toisiamme selkään hyvästä päätöksestä budjetoida akustiikkalevyihin jo projektin alkumetreillä.


Ja koittihan se mittauspäivä vihdoinkin. Nämä ensimmäiset mittaukset siis suoritettiin ennen akustiikkalevyjä, ja jokainen voi varmasti kuvitella tyhjän betoni- ja lasilaatikon hyvin kirkkomaisen äänimaailman. Mittauksesta kävi ilmi asioita, joita jo käsien taputus talossa paljasti, eli kaikua on, ja paljon. Jälkikaiunta-ajaksi paljastui lähes neljä sekuntia! Jo pelkkä puhuminen olohuoneessa oli kohtuullisen epämiellyttävää, saati musiikin kuuntelu.




Kun muutto vihdoinkin koitti ja olimme saaneet kalusteet paikoilleen, oli aika mitata tila uudelleen sekä kalibroida kaiuttimet. Edelleen talo oli aika riisuttu, mutta mikä tärkeintä, akustiikkalevyt oli  paikoillaan.




Mittaukset osoittivat, että jälkikaiutinta-aika on selvästi lyhyempi akustiikkalevyjen asentamisen jälkeen. Esimerkiksi ihmisen normaali puheääni kaikui ennen akustiikkalevyjen asentamista todella ikävästi, mutta levyjen asentamisen jälkeen tila rauhoittui merkittävästi. Muutoksen huomaa myös musiikkia kuunneltaessa. Akustiikkalevyjen merkityksen huomaa parhaiten yli 200 hertsin taajuuksilla, ja mittaukset osoittavat, että näillä taajuuksilla jälkikaiutinta-aika on lyhentynyt puoleentoista sekuntiin. Nyt olohuone on äänimaailmaltaan rauhallinen ja musiikkia voi kuunnella niin pienillä kuin isoillakin äänenvoimakkuuksilla ilman että ääni ”puuroutuu”.

Lähtötilanne ennen akustiikkalevyjen asennusta
Lopullinen tilanne akustiikkalevyjen asennuksen jälkeen






Akustiikkalevyt katossa eivät sellaisenaan riitä poistamaan alimpien bassotaajuuksien tuomia ongelmia, eli bassojen ”kuminaa”, mutta kaiuttimien kalibroinnilla kuuntelualueelle on saatu tasainen ja erotteleva toisto myös bassotaajuuksille (alle 100 hertsiä). Ennen kaiuttimien kalibrointia bassotaajuuksilla oli jopa 20 desibelin laaja korostuma kuuntelualueella, jolloin musiikin kuuntelu oli lähes mahdotonta. Mutta asiantuntevan kalibroinnin jälkeen nousivat kirjoittajan käsikarvat pystyyn, niin avoin, erotteleva ja neutraali äänimaailma oli. Kalibrointi suoritettiin Genelecin GLM 3 ohjelmistolla, jonka me myös ostimme itsellemme.

Säädöt on valmiit ja nyt vaan nautitaan... 
Mittauksen päätteeksi, saimme kutsun vierailla Iisalmessa Genelecin tehtaalla, ja totta hitossa otimme kutsun vastaan.  Olin jo useamman kerran lukenut Genelecin ”legendaarisesta” auditoriosta, joka osoittautui aivan älyttömäksi paikaksi, paikaksi, jossa olisi helposti mennyt useita päiviä vain musiikkia kuunnellen.


Pääsimme myös tutustumaan itse tuotteiden valmistukseen piirikorteista lopulliseen mittaukseen.


Ja tehdaskierroksen päätteeksi pääsimme vielä vierailemaan Genelecin museossa. Ihan huikea tarina...




Päivä tehtaalla oli todella mielenkiintoinen, ja kotimatkalla oli aikamoinen virne naamalla, sekä tietysti kuumeinen pohdinta, kuinka auditorion äänentoiston saisi myös omaan kotiin. No, pitäähän unelmia olla... kaikista pyhistä lupauksista huolimatta, heitimme vitsillä ilmaan ajatuksen seuraavasta talosta... ;)

Lopuksi vielä suuret, siis todella SUURET kiitokset Genelecin myyntipäällikölle Markku Syrjäpalolle mittauksista, kalibroinnista, tehdaskierroksesta ja parhaasta musiikkielämyksestä ever... kyllä nyt kelpaa kaivaa vanhat vinyylit naftaliinista ja nautiskella musiikinkuuntelusta.

Jos sinulla on Genelecit harkinnassa, nyt kannattaa suunnata parhaillaan käynnissä olevalle  #GenelecMoments -kiertueelle, paikkakunnat ja päivämäärät löytyvät täältä. Kiertueella pääsee tutustumaan kaiuttimiin erilaisissa ympäristöissä.

Genelecin kaiuttimia ja Konton akustiikkalevyjä pääsee näkemään myös ensiviikolla
Helsingin messukeskuksessa järjestettävillä Habitare ja Hifi -messuilla 14. - 16.9.
Messukekeskus lahjoitti blogiin arvottavaksi 2 messulippua, jotka molemmat oikeuttavat yhteen kertakäyntiin. Jätä kommenttikenttään meille terveiset ja olet mukana arvonnassa, joka suoritetaan sunnuntaina 9.9. klo 22. Molemmille voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten jätäthän kommenttisi yhteydessä myös mailiosoitteesi, tai vaihtoehtoisesti voit mailata sen rakentamisen.riemua@gmail.com